Cold feet

I did survive my first winter night outdoors and I’m already back in the warmth of my home. I planned to stay at the lean-to until dawn, but the conditions forced me to do an alpine start. I had only one mattress with me and it clearly wasn’t enough insulation against the cold ground. Even though I was wearing plenty of clothes inside my sleeping bag, my feet started to freeze in the early hours. I could’ve jump around for a while to warm up, but after I got up I decided to return before the dawn.

This means that I will need more mattresses or actually I would like to buy a proper air mattress that would offer a better insulation. And updating my sleeping bag might be also a good idea, since my Halti Ultra 1200 S is far past its 10th birthday and has seen better days. The temperature dropped to -10°C (14°F) during the night and my gear wasn’t really sufficient. In addition I noticed that one might feel a wee bit claustrophobic in a tightly closed sleeping bag, if one likes to sleep in prone position and tends to twirl.

JFRM-2015-02-0479

JFRM-2015-02-0476

Ensimmäisestä talviyöstä ulkona on selvitty ja nyt olen jo palannut kotini lämpöön. Olin varautunut olemaan laavulla päivän valkenemiseen asti, mutta päädyin olosuhteiden pakosta tekemään alppistartin. Minulla oli mukanani vain yksi retkipatja ja se ei riittänyt kunnolla eristämään maasta tulevaa kylmyyttä. Vaikka pidin reilummin vaatteita päällä makuupussin sisällä, jalkani alkoivat kuitenkin aamua kohti kylmettyä. Olisin voinut tietysti lämmitellä hyppelemällä hetken, mutta noustuani ylös päätin kuitenkin suunnata vielä hämärässä takaisin.

Tarvitsen siis lisää retkipatjoja tai ehkä vielä mielummin ihan kunnollisen ilmapatjan, joka eristää paremmin. Makuupussin päivittäminen voisi myös alkaa olla ajankohtaista, koska pitkälti yli 10 vuotta vanha Halti Ultra 1200 S alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Pakkanen oli nyt yön kylmimpänä aikana noin -10°C ja varustukseni ei siis ollut aivan riittävä. Lisäksi totesin, että vatsallaan nukkuvana ja jonkinverran pyörivänä ihmisenä tiukalle vedetty makuupussin suu voi tehdä hieman klaustrofobisen olon.

JFRM-2015-02-0478

Winter night virginity

Even though being a Finn (as you know, we are basically born from snow, right?), I haven’t ever spent a night outdoors during the winter. Until now. Today I started my first part of the Two Nights -challenge.

I’m laying in my sleeping bag in a lean-to, near Mikkeli. I walked over the lake Pitkäjärvi to a small island called Isosaari, which means “a big island”. Makes sense? Well, there is one even smaller island next to Isosaari, so comparing to that this is the big one.

The sky is full of stars and it looks absolutely stunning. I will add some photos when I get back to my computer. But now I will dig into my sleeping bag with Déjà Dead — a serial killer story by Kathy Reichs. Perfect reading while being alone in the dark!

JFRM-2015-02-0464

JFRM-2015-02-0472

Vaikka olenkin suomalainen (mehän käytännössä katsoen synnymme suoraan lumesta), en ole koskaan yöpynyt ulkona talvella. Tähän asti. Tänään aloitin ensimmäisen osani Two Nights -haasteesta.

Makaan makuupussini sisällä laavussa Mikkelin lähellä. Kävelin Pitkäjärven jään yli pieneen saareen, jolle on annettu loogisesti nimeksi Isosaari. No, tuossa vieressä on vielä pienempi saari, joten ehkä siihen verrattuna tämä on se iso.

Taivaalla näkyy tuhansittain tähtiä ja yöllinen maisema on todella upea. Lisään valokuvia tämän tekstin yhteyteen päästyäni takaisin tietokoneen ääreen. Mutta nyt kaivaudun syvemmälle makuupussiin lukemaan Déjà Deadia — Kathy Reichsin kirjoittamaa sarjamurhaajatarinaa. Täydellistä luettavaa, kun on yksin keskellä pimeyttä!

 

Two Nights

Wilderness guide Jaakko Heikka (also known as Korpijaakko) challenged the readers of his blog to spend at least two nights every month outdoors during a year – and to write about their experiences. I thought that this would give me the extra spur to bring back my outdoor skills, learn to deal with winter conditions and to get some training for longer trips. My work schedule is pretty full this spring, hence I don’t know if I even have that two days off every month. Anyway I decided to try, since if I don’t succeed there is no harm done. All my posts about this challenge can be found under the Two Nights -tag.

JFRM-2013-07-0271

Erä- ja luonto-opas Jaakko Heikka (tai kotoisammin Korpijaakko) haastoi blogissaan lukijat viettämään vuoden ajan vähintään kaksi yötä kuukaudessa ulkona ja kertomaan kokemuksistaan. Ajattelin tämän olevan hyvä kannuste minulle herätellä retkeilytaitojani, opetella talviretkeilyä ja harjoitella pidempiä reissuja varten. Tämä kevät on minulla työntäyteinen, joten en tiedä onko minulla edes sitä kahta vapaapäivää kuukaudessa. Aion jokatapauksessa yrittää, koska mitään haittaa siitä ei ainakaan ole. Haastetta koskevat tekstit löytyvät jatkossa kaikki Two Nights -tunnisteen alta.

No Ceiling

One has to start from somewhere. I got obsessed with the Appalachian Trail and after reading about it one night after another I made the decision: Next time in my life when I’m not preoccupied with something else (meaning after I graduate) I will through-hike it. From the peaches of Georgia to the pine trees of Maine, approximately 3 500 km (2 200 miles). I have been hiking in Finnish Lapland and in the Alps – spending the nights in my tent, in wilderness huts or in mountain huts. But never weeks, not to mention months in a row. One night when I was just about to fall asleep I decided that I’ll start to train a bit by bit this summer.

I created this site to keep a record already in this planning stage. This is for myself or to anyone who finds it fascinating to live with no ceiling. It will take few years until I’m able to do the actual hike, but in that time I’ll make some shorter trips. Use the contact form to email me or feel free to write a comment. Besides English and Finnish, I understand German and Swedish…and some French. I recommend that you use one of these languages.

JFRM-2013-07-0204

Jostain on aloitettava. Olin saanut päähänpinttymän Appalachian Trailista ja luettuani aiheesta yö toisensa jälkeen tein päätöksen: Seuraavan kerran elämäntilanteeni salliessa (eli kun en opiskele) lähden vaeltamaan sen päästä päähän. Georgian osavaltiosta Maineen, noin 3 500 km. Olen tehnyt aiemmin vaellusreissuja Lappiin ja Alpeille – yöpynyt teltassa, autiotuvassa tai alppimajalla. En kuitenkaan kuukausia tai edes viikkoja putkeen. Eräänä yönä kun olin juuri nukahtamaisillani päätin puoliksi unessa, että alan harjoitella vähän kerrassaan tänä kesänä.

Perustin tämän sivuston voidakseni pitää kirjaa itseäni ja muita kiinnostuneita varten jo suunnitteluvaiheessa. Varsinainen vaellus ei ole edessä vielä muutamaan vuoteen, mutta ehdin sillä aikaa tehdä lyhyempiä retkiä. Minut tavoittaa yhteydenottolomakkeen kautta tai kirjoittamalla kommentin. Ymmärrän suomen ja englannin lisäksi saksaa ja ruotsia sekä hieman ranskaa. Suosittelen käyttämään näitä kieliä.

This love has got
No ceiling
-Eddie Vedder