A while ago I found a page about Haikkaanlahti trail, while I was looking for a little bit longer nature trail near Lappeenranta. Haikkaanlahti trail is a 22 km (13,6 miles) long trail that actually locates to Taipalsaari district. You can hike it during one day or spend a night at Riutta’s lean-to or at Telkkälä’s lean-to – both which have enough space for sleeping, a place for the campfire and a privy. At Riutta’s lean-to the privy is hiding behind the trees, but you find it following the trail that starts behind the lean-to. The wood shed was completely empty and there was unfortunately lots of thrash on the ground.
I parked my car near Vitsaintie (road to Vitsai), to a parking lot at a sports field (61.18339,27.99831). From there I started the hike to my first destination, Riutta’s lean-to. As usual, I was hiking pretty late and it got dark before I reached the lean-to. The trail is well enough marked to be able to hike with the head torch, though. Only once I did a little detour since I didn’t notice a sign – hiding in a thick vegetation – that was indicating a turn away from a road.
Part of the trail follows a dirt road or a forest road and part is an actual trail. Intermittently the trail has so thick vegetation that you really have to push yourself through the bushes. That’s why I would recommend wearing trousers instead of shorts. Otherwise the stinging nettles and wild raspberry bushes might be an unpleasant surprise. I was a bit confused that one short section of the trail runs along a field – or actually on the field (farmers rarely are very enthusiastic of people treading on their plantations).
I did have a plan to perform the tick check routine after I arrived to the lean-to, because I’ve walked through areas with lush undergrowth. I forgot the whole thing and dug into my sleeping bag. After a while I felt something itching my leg and found something small and flat with my hand. A tick! Lickety-split I was out of my sleeping bag and stripped off my trousers. I found several ticks climbing up my legs, but luckily none of them have had a chance to stick their nasty head into my skin. I think I was a comical sight picking my legs in the light of my head torch wearing only boxers (and swearing to myself). Finally I dug back into my sleeping bag, but didn’t really sleep well. Every now and then I woke up to find more ticks.
I got up early in the morning and continued my hike from the Riutta’s lean-to to Telkkälä’s lean-to and back to my car. Haikkaanlahti trail has very diverse terrain from wetlands to dry coniferous forests and from clearcutted areas to rocky shores. I was wearing running shoes, but I would recommend something more water resistant. My shoes got completely wet due the morning dew. There seems to be lots of ticks (not to mention mosquitoes), so tick check routine is a good idea. I was lucky enough to survive without any tick bites.
Day 1
Day 2
Löysin jonkin aikaa sitten netistä tietoja Haikkaanlahden retkeilyreitistä, etsiessäni jotain hieman pidempää luontopolkua Lappeenrannan lähettyviltä. Taipalsaaren puolelle asettuvassa Haikkaanlahdessa on noin 22 km pitkä lenkki, jonka voi kävellä kokonaan ympäri tai pienemmissä osissa. Reitin varrella on kaksi laavua: Riutan laavu ja Telkkälän laavu. Molemmissa on tilaa yöpymiseen, tulentekopaikka ja huussi.
Parkkeerasin autoni Vitsaintien risteyksessä olevalle urheilukentän viereiselle parkkipaikalle (61.18339,27.99831). Lähdin siitä kävelemään kohti yöpaikkaani, Riutan laavua. Olin liikkeellä tapani mukaisesti melko myöhään, joten pimeä ehti tulla jo pian lähdön jälkeen. Reitti on kuitenkin niin hyvin merkitty, että sitä on helppo seurata otsavalon kanssakin. Yhden kerran tosin kävelin vähänmatkaa harhaan, koska en huomannut reitin kääntyvän pois tieltä – asiaa ilmiottava kyltti oli tiheän kasvillisuuden seassa.
Reitti kulkee osittain hiekkatietä tai metsäautotietä ja osittain erilaisia polkuja pitkin. Ajoittain polku on niin tiiviin kasvillisuuden peittämää, että itsensä saa todella työntää puskien läpi. Siten suosittelenkin pukemaan pitkät housut, koska villivadelmapensaat ja nokkospuskat voivat muuten tuntua ikäviltä. Yhdessä kohdassa reitti kulkee jopa lyhyen hetken pellon laitaa – tai oikeammin pellolla, mikä oli minusta hieman yllättävää (maanviljelijät harvoin erityisesti tykkäävät, että heidän kasvejaan tallataan).
Olin suunnitellut tekeväni punkkitarkastuksen saavuttuani laavulle, koska olin joutunut kulkemaan usein tiheän aluskasvillisuuden läpi. Unohdin kuitenkin asian ja kömmin laavulla tyytyväisenä makuupussiini. Hetken kuluttua tunsin jonkin kutittavan jalkaani ja kokeiltuani kädellä löysin jotain pientä ja litteää. Punkki! Kuoriuduin nopeasti ulos makuupussista ja riisuin pitkät housuni. Löysin useita punkkeja, jotka eivät onneksi olleet vielä iskeneet kärsäänsä kiinni minuun. Olin todennäköisesti huvittava näky syynätessäni jalkojani otsalampun valossa alushoususillani ja kiroillessani itsekseni. Lopulta kömmin takaisin makuupussiin, mutta nukuin todella huonosti ja löysin välillä lisää punkkeja iholtani.
Nousin aamulla aikaisin ja jatkoin matkaani Riutan laavulta Telkkälän laavulle ja sieltä takaisin autolle. Haikkaanlahden retkeilyreitillä on hyvin monipuolista maastoa kosteikoista kuiviin kangasmetsiin ja avuhakkuualueista rantakallioihin. Kävelin itse reitin lenkkareissa, mutta suosittelen hieman vedenkestävämpiä kenkiä, koska ainakin aamukasteessa kenkäni kastuivat läpi. Punkkeja alueella vaikuttaa olevan todella paljon (hyttysistä puhumattakaan), joten punkkitarkastus kannattaa ehdottomasti tehdä. Minä onneksi lopulta selvisin ilman punkinpuremia. Reitin ehtii kävellä päivässäkin, mutta laavuilla on ihan hyvät yöpymismahdollisuudet. Riutan laavulla huussi on hieman metsän piilossa, mutta se löytyy seuraamalla laavun takaa lähtevää polkua. Polttopuita ei ollut liiterissä ollenkaan ja paikalla oli valitettavan paljon roskia.